Urheilulla on ollut valtavan positiivinen vaikutus minun elämääni. Olen aloittanut oman urheilu-urani 3-vuotiaana ja minua ovat aina kiinnostanut maila- ja pallopelit. Näistä kahdesta ehkäpä enemmän sellaiset pelit, joissa pelivälinettä käsitellään mailalla (tennis, salibandy, jääkiekko ja golf). Koen, että valmentajan merkitys on ollut isossa roolissa minun harrastamiseni aloittamisessa, lajin parissa pysymisessä, viihtyvyydessä ja totta kai myös menestyksen mahdollistajana.
Aloitan tämän kertaisen Corner-osion esittelemällä Katinkulta Golfin valmentajat. Meidän nuorten kilpagolf-ryhmää valmentavat Ville-Petteri Peittola, Pertti Oja sekä Tuomas Tuovinen. Hyvä
valmennussuhde synnyttää positiivisia kokemuksia molemmin puolin.
Ville-Petteri on valmentanut minua yläkouluakatemialeirityksestä saakka. V-P on rento ja ymmärtäväinen golfvalmentaja ja hänen seurassansa on helppo olla oma itsensä. Hänellä on hauska golfhistoria, sillä V-P on pelannut nuorempana kilpagolfia right-puolelta ja vaihtanut puolta myöhemmin “tosi pelaajien puolelle” eli leftiksi.
Tuomaksella on usean vuoden kokemus pelaamisesta ja kilpailemisesta. Hänen pelaajapolkunsa on kulkenut nuorena aloitetusta harrastuksesta aina ammattilaisten European Tourille asti.
Valmentajana Tuomaksella on hyvä käsitys pelistä ja sen eri osa-alueista. Hän osaa pitää myös todella mielenkiintoisia ja haastavavia harjoituksia. Pertti toimii PGA-prona Katinkullassa ja hän on Katinkulta Ry:n toiminnan johtaja. Pertti on ollut minun valmentajani tenniskerhosta lähtien. Pelasin nuorempana tennistä ja osallistuin kerran viikossa tenavatennisvalmennukseen. Pertti on taitava kaiken ikäisten kanssa ja hän on supersosiaalinen. Pertti osaa olla kannustava ja hänellä on ollut isovaikutus minun urheilijapolullani.
Kesätyöpaikka golfin parissa Tänä kesänä minulla on mahdollisuus viettää työpäiväni ulkona golfin parissa, kun sain kesätyöpaikan Katinkullan golfseuralta. Seuran koululaisgolftoimintaa pyöritetään opetus- ja kulttuuriministeriön seurakehittämiseen tarkoitetulla hanketuella, joka tukee kesäkauden toimintaa, lasten liikuttamista ja nuoren työntekijän sitoutumista seuratoimintaan. Hankkeen tarkoituksena on esitellä golfia lajina sekä liikuttaa lapsia ja nuoria golfin avulla.
Työhöni kuuluu nuorten perehdyttämistä golfin pariin sekä peliopastusta par3- kentällä. Golf on aina ollut lähellä sydäntäni, joten mahdollisuus jakaa lajin iloa ja innostusta eteenpäin lapsille ja nuorille tuntui heti alusta asti unelmatyöltä. Ohjaamisessa tärkeässä roolissa on golfetiketin ja turvallisuussääntöjen opettaminen, sillä mailojen kanssa heiluessa tarkkuus on valttia. Tähän mennessä koululaiskävijöitä on ollut noin kymmenisen kunta viikossa. Jos koululaisasiakkaita ei ole ollut, olen lajitellut ja pessyt mailavaraston mailoja.
Minulla on mahdollisuus myös harjoitella ja kehittää omia taitoja työpäivien yhteydessä yhdessä koululaisten kanssa. Minusta työ on rauhallista, itsenäistä, sosiaalista ja olen tykännyt työstäni.
Kauden 2026 kilpailuavaukseni pelattiin 23.–25. toukokuuta Paraisilla. Archipelagia Golfin kentällä mitelty FootJoy Finnish Junior Tour U18 -osakilpailu tarjosi heti kättelyssä jännitystä ja uusia haasteita.
Reissu alkoi varhain torstaiaamuna kello 5.00, kun hyppäsimme Vuokatin urheiluakatemian minibussiin valmentajamme Ville-Petteri Peittolan kanssa. Sotkamosta Paraisille on matkaa huimat 678 kilometriä ja bussissa minulla oli pelikavereina Minea Aidanpää, Arrni Klemetti ja Lucas Bund. Autossa istumista riitti, mutta se oli tehtävä, sillä halusimme ehtiä pelaamaan harjoituskierroksen vielä torstain aikana. Nämä olivat minulle uran ensimmäiset golfkilpailut, jotka pelattiin valkoiselta tiiltä. Haaste oli kova: mukana oli 81 pelaajaa, joista vain 48 parasta pääsisi kahden kierroksen jälkeen jatkoon (cut). Otin haasteen vastaan ja asetin viikonlopun tavoitteeksi selvitä kolmannelle päivälle.
Perjantain avauskierroksella oli ilmassa pientä jännitystä. Kenttä osoittautui valkoiselta tiiltä vaativaksi, ja varsinkin avausten kanssa oli vaikeuksia. Kun avaukset ailahtelivat, peli meni puristamiseksi. Ensimmäinen kierros vaati 85 lyöntiä (+14), mikä jätti minut pettyneeksi ja cut-rajan alapuolelle. Lauantaina päätin taistella. Alku tuntui edelleen tahmealta, ja etuysi sujui tulokseen +6. Takaysillä tapahtui kuitenkin käänne: palaset alkoivat loksahtaa kohdalleen. Lyöminen helpottui ja löysin loistavan rytmin. Ennen viimeistä reikää olin takaysiä tuloksessa -1! Päätösreiän bogeystä huolimatta kierroksen tulokseksi tuli upea 77 lyöntiä. Fiilis oli katossa, sillä nousu riitti – tavoite täyttyi ja cut paukutettiin rikki!
Sunnuntain finaalikierroksella lyönti oli valitettavasti taas hieman tukkoista. Etuysi meni vielä kohtalaisesti (+6), mutta takaysi osoittautui tällä kertaa liian haastavaksi. Päätöspäivän korttiin merkittiin 87 lyöntiä (+16). Kauden ensimmäisestä kisasta jäi käteen selkeä oppitunti: peliin on löydettävä lisää tasaisuutta. Välillä pelaaminen tuntuu todella helpolta ja homma rullaa, mutta vastapainoksi mukaan mahtuu vielä liikaa notkahduksia. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa harjoituksia ja suunnata katseet kohti seuraavia koitoksia!
Olen seurannut The Masters kilpailua jo pienestä asti. Se on yksi golfin arvostetuimmista kilpailuista. The Masters alkaa tulevana viikonloppuna ja sen katsominen on ollut minun ja isäni juttu. Kiinnostukseni tämän kilpailun seuraamiseen olen perinyt isältäni. Se on samalla perinne, joka merkitsee myös oman pelikauden lähestymistä.
Kun Augustan kirkkaan vihreät väylät ja hehkuvan punaiset atsaleat ilmestyvät televisioruutuun ja Antti Vaalas toteaa kuuluisat sanat: “Minä olen Antti Vaalas ja
tervetuloa seuraamaan The Masters- golfkilpailua. Missä ikinä olettekin, tästä alkaa golfin täyteinen viikonloppu.” Näillä sanoilla lähetys alkaa aina.
Meillä on ollut tapana, että isäni antaa minulle 20 euron setelin ja minä haen meille kaupasta “kisaeväät”. Tämä tapa meillä on ollut aina ja se tulee jatkumaan. Erityisesti pienempänä poikana odotin herkkujen ostoa ja syöntiä. Ehkä silloin herkkujen syönti oli tärkeintä, mutta nykyisin kilpailun erityisyys on ajanut herkkujen edelle.
Minulla olisi unelmana päästä joskus katsomaan Vihreän takin metsästystä juuri Auqustaan The Mastersiin. Haluaisin nähdä Amen Cornerin, jonka muodostavat reiät 11, 12 ja 13. Se on ehkä golfin legendaarisin kolmen reiän jakso. Näillä rei’illä on ratkaistu monta Masters-kilpailua. Masters ja Vihreän takin metsästys pysyvät ennallaan – ja niin pysymme mekin, samalla sohvalla, vuosi toisensa jälkeen. Tänä vuonna kilpailuissa on mukana Suomen väriä ja kannustan Sami Välimäkeä. Uskon kuitenkin, että vihreän takin vie Jon Rahm.
Asun Kainuussa, jossa lumi peittää maansuurimman osan vuodesta. Kaikista lajeista huolimatta golf valikoitui omaksi urheilulajikseni. Kainuussa on kolme golfkenttää. Todennäköisyys sille, että nuori sanoo Kainuussa harrastavansa golfia Kainuussa, on pieni. Golfin koukuttavuus perustuu satunnaiseen palkitsemiseen. Vaikka jonain päivänä kierros menisi huonosti, yksi täydellinen onnistuminen, kuten pitkän putin upottaminen, antaa uskomattoman hyvän olon tunteen ja tämä hetki voi kääntää loppukierroksen suunnan. Golf on peli, jota ei voi koskaan ¨pelata läpi¨.
Tällä tarkoitan sitä, että aina löytyy parannettavaa. Esimerkiksi svingi muuttuu jatkuvasti sekä epäonnistumiset ja onnistumiset vuorottelevat.
Golfin talviharjoittelu onnistuu Suomessa sisähallien, simulaattoreiden ja kotitreenin avulla. Talvi on parasta aikaa keskittyä oman lyöntitekniikan hienosäätöön, fyysisen kunnon kehittämiseen japelituntuman ylläpitoon ilman tulospaineita. Mielestäni meidän leveysasteillamme kilpagolfarin täytyy olla hieman mielenvikainen tai uskomattoman
innostunut ja sitoutunut omaan lajiin. Talvi on täällä pitkä, kylmä, luminen sekä pimeä.
Treenaan Golfia yli puolet vuodesta sisällä. Golfin talviharjoittelun tavoitteena on ylläpitää lyöntituntumaa ja kehittää fysiikkaa sekä tekniikkaa. Minulla talviharjoittelu on jakaantunut lajiharjoitteluun sisätiloissa sekä fysiikkaharjoitteluun. Vaikkatalviharjoittelukauteni on pitkä, minulla on edelleen kova motivaatio kehittyägolfin pelaajana ja harjoituksiin lähteminen ei ole tuntunut pakolta, vaan mahdollisuudelta kehittyä.
maanantai: 2 h simulaattori + 1h kuntosali
tiistai: 1h kuntosali
keskiviikko: 2 h simulaattori
torstai: 1 h kuntosali + 2 h simulaattori
perjantai: lepopäivä
lauantai: omatoiminen fysiikka 1 h + muu laji 1h (talvella tennis) ja simulaattori 1-2 h
sunnuntai: 2 h simulaattori + lähipeliharjoitus tenniskentillä
